Sitäpä voikin lakata uskomasta yhtään mihinkään kuvalliseen materiaaliin. Kaikki voi olla tietokoneella luotua…
Tuo pätkä on kokonaisuudessaan tietokoneanimaatiota, lukuunottamatta valokuvaajaheppua, kyyhkysiä, kasvavaa kukkaa, lentokonetta ja taivastaustoja.
Aika hämmentävää…
Tuossa eilen päivällä laitettiin lapsia päiväunille. Minä luin satua vanhemmalle ja vaimo imetti pienempää.
Eipä vaimokulta muistanut, siinä makuuhuoneeseen käydessään, että ovesta irtosi kahva aamulla, vaan torppasi oven kiinni. Ovissamme on semmoiset uudehkot kahvat, jotka on kiinni siinä pyöriäisessä helassa eikä sokkatapilla siinä neliötapissa, kuten vanhemmat kahvat. Tästä syystä en ollut saanut kahvaa vielä korjattua.
Nooh, sadunluku kesken, vaimo sai vaavin ruokittua. Oveapa ei saa auki. Kahva roikkuu hervottomana, ulkopuolen hilujen lojuessa lattialla oven takana…
Kännyköitä ei ole, että voisi soittaa huoltomiehelle, joka aurasi tuolla hetkellä lunta ulkona. Ainoa avautuva ikkuna on pikkiriikkinen tuuletusräppänä, josta kyllä voi huutaa ulos, mutta ulkona oleva ei näe mistä ääni tulee. Eikä sitäpaitti ulkona ollut ketään, paitti se huoltomies, joka istui mölyävässä traktorissa (tai mikä lie auraveihe se oli), eikä takuulla kuulisi jotain epämääräistä huutoa.
Siinäpä sitten olimme. Lukittuna huoneeseen, jossa kyllä ilma riittäisi, mutta ainoa syötäväksikelpaava on varattu vauvan ruuoaksi. (Ja on sitäpaitti ällöttävää makeaa litkua.) Kuulisikohan joku, jos tuosta räppänästä kuitenkin huutaisi. Jos toinen samalla heiluisi ikkunassa. Kauankohan menisi, ennen kuin joku oikeasti ihmettelisi, missä sitä ollaan.
Hetkellisen laatikoittenpenkomisen jälkeen yhyytin kuitenkin äitiyspakkauksen mukana tulleet tarkoitukseensa liki kelvottomat kynsisakset. Näillä saksilla sain sitten ruuvattua sisäpuolen ovenkahvan irti, kuten myös tuuletusräppänän kahvan, jolla sitten saatoin kääntää oven auki. sakset olivat niin hyvät ruuvimeisselinä, etten edes vaivautunut hakemaan oikeaa ruuvaria laittaakseni ikkunan kahvan takaisin paikoilleen.
Yllättäen Ihmemiehen tunnari alkoi soimaan päässäni.
Näitä oli jäänyt blogin roskapostisuotimeen liki neljäkymmentä eilen yhden tunnin sisällä.
Mä oikeasti ymmärrän ne motiivit, jotka saa ihmiset lähettämään kaikenmaailman v1agramainoksia, p3n1ks3nkasvatuspillereitä ja 0sakevinkkejä, mutta eihän tämmöiset voi naruttaa ketään. Jotenkin tuntuu, että nuo linkkien osoitteetkaan ei oo edes olemassa. (Ei, mulla ei oo mitään mielenkiintoa kokeilla, ja noiden yo. lainausten linkit on muutettu takuulla harmittomiksi, mikäli ei jo valjennut se.)
Toisaalta, koskaan ei pitäisi aliarvioida ihmisten typeryyttä.
Tuolipa tuossa tehtyä tuoli ystävällein, joka kärsii hieman selkäongelmista.
Tuoli ei ole varsinaisesti omaa suunnittelua, vaan köhnin piirustukset täältä. Toki muokkasin suunnitelmia hieman sirommiksi ja lisäsin pikku jekkuja sinne tänne. Ei tuo alkuperäinen oikein vastannut estetiikkaani, joten jotain oli tehtävä.
Löytyy toki myös galleriastain, jossa totuttuun tapaan hieman informaatiota materiaaleista yms.
Ajattelinpa kertoa oman mielipiteeni suunnitellusta presidentin valta-aseman muutosaikeista.
Ensiksikin, olen sitä mieltä, että ihmiset tykkäävät äänestää presidentinvaaleissa, koska niissä ääni menee juuri sille henkilölle, kenelle on tarkoituskin (d’Hondtin ääntenlaskumenetelmällä näin ei välttämättä käy). Äänestysprosenttia kasvattaa myös se, että kyseessä on henkilövaali, jossa ehdokkaita on helposti hallittava määrä, jolloin äänestäjät ovat paremmin selvillä ehdokkaiden eroista.
Siitä huolimatta, että kansa arvostaa presidenttiä (tai ehkä juuri siksi) ollaan presidentin valtaa siirtämässä jatkuvasti pääministerille. Jo nykyisellään Suomessa pääministerillä on enemmän valtaa kuin kenelläkään muulla. Olkoonkin, että pääministeri on tekemisistään periaatteessa vastuussa eduskunnalle, ei kansalla varsinaisesti ole mitään mahdollisuutta vaikuttaa siihen kuka ylintä valtaa suomessa pitää tai mitä tälle vallanpitäjälle tapahtuu kun hän menettää kansan suosion.
Presidentin valta taasen on ongelmallista siitä syystä, että presidentti vastaa suoraan kansalle, jolloin presidentin luottamusta mitataan vain kuuden vuoden välein.
Minusta toimiva ratkaisu voisi olla se, että lakkautetaan presidentin virka kokonaan. Vallattomalla presidentillä ei tee mitään. Samalla alistettakoon pääministerin virka suoralle kansanäänestykselle. Ehdokasasettelu tehtäisiin nykyisen presidentinvaalin tavvoin. Pääministerinvaali suoritettaisiin eduskuntavaalin yhteydessä ja toimikausi olisi yhtenevä eduskunnan toimikauden kanssa. Samalla voitaisiin rajoittaa pääministerin virkakaudet kahteen. Pääministerin ero aiheuttaisi tällöin tietenkin automaattisesti uudet eduskuntavaalit. Näin toimien saisimme suoraan kansan valitseman pääministerin, joka entiseen tapaan olisi vastuussa eduskunnalle.
Näin tomien osa poliittisesta vallasta siirrettäisiin pois puoluekoneistolta kansalle, jolle se mielestäni kuuluu. Presidentin viran lakkauttamisesta koituvat säästöt todennäköisesti kattaisivat satunnaisten uusintavaalien kustannukset.
Nyt fontti ladataan palvelimelta sen sijaan, että etsittäisiin likinnä sopiva oleva käyttäjän koneelta.
Pitäisi toimia ainakin Firefoxissa, Operassa, Safarissa ja Konquerorissa. Chromessa ei toiminut, lieneekö windows-versiossa jo tuki tuolle, en tiä. IE:ssä ei pitäisi dokumentaation mukaan toimia. Eipä tuo “toimimattomuus” mitään meinaa, saitti näyttää siltä kuin ennenkin.
Sattuipa tuossa jokin aika sitten silmiini uutinen.
Minusta aika hauskaa, että immateriaalioikeuksien vastustajat ovat nyt penäämässä oikeuksiaan.
Juu, ymmärrän kyllä, että monet “aatteelle” myötämieliset ovat sitä mieltä, että kyse on kahdesta täysin eri asiasta. Piraatit haluavat vain jakaa ja monistaa, se ei ole keneltäkään pois, kun taas nyt piraattien logo on rekeisteröity, ja sitä ei saa enää käyttää muut kuin rekisteröijä.
Tässä nyt on vain kyse siitä, että tätä mieltä olevat tahot katsovat asiaa väärältä kantilta. Kyse ei ole siitä, minkälaista vahinkoa on tehty, vaan siitä, että kenellä on oikeus päättää aineettomien omistuksien käytöstä.
Tekijänoikeuksissa ei ole kyse korvauksista vaan oikeudesta päättää omista luomuksistaan. Tekijällä on ja täytyy olla oikeus päättää teoksensa käytöstä. Musiikin saralla käytön organisointi annetaan yleensä levy-yhtiöille, kirjallisuudessa kustantamoille. Mutta tämä on sitten sopimustekniikkaa, jossa tekijä päättää ihan itse, millaiset ehdot hän hyväksyy.
Mutta kun teosta aletaan levittämään ja kopioimaan tämän mahdolllisen sopimuksen ulkopuolisin keinoin, on tekijän kontrolli teokseensa hylätty. Teoksen jakamisesta ja käytöstä saatava korvaus on sinänsä sivuseikka.
Tämä lähtökohta tekijänoikeuksiin unehtuu kovin helposti talouskeskeissyyden vallassa, jossa vain rahalla tuntuu olevan merkitystä.
Nonnis! Kuten aiemmin kerroin, hankimme uuden kaitafilmikameran hajonneen tilalle. Kamera toimii hyvin, ja onpa sillä jo yksi pätkäkin kuvattu. Aikomuksena on ollut jo pidempään laittaa postaus kamerasta ja filminpätkistä, mutta kun en ole saanut aikaiseksi digitoida niitä filmejä. Piti näet vähän säätää rojektoriakin ennen kuin pystyi käymään toimeen.
Noh, nyt on projektori säädetty ja filmit diditoitu (tai siis kaksi nejästä)
Tuo hankkimamme kaitafilmikamera on tähän mennessä osoittautunut kelpo peliksi. Ominaisuuksia on sopivasti, voi vaikka tehdä erikoisempiakin proggiksia. Äänifilmiäkin voisi kuvata, mutta semmoista ei oo enää saatavissa mistään. no, eipä varsinaisesti haittaa.
Sitten niitä filmejä.
Ensimmäinen on keväältä, otettu vanhalla Canon kameralla. Kävimme katsomassa valkovuokkoja äitini kanssa. Marjatalla oli mukavaa.
Toinen on kesältä lomareissulta mummulaan Vieremälle.
Utuisuus johtuu siitä, että didipokkari oli pikkuisen liian lähellä, joten se ei kyennyt aivan tarkentamaan kohdilleen. Tarkempia ovat nuo oikeasti. Pitää kahtoa, josko ottaisi nuo uudelleen samalla kun seuraava filminpätkä pitää digitoida.
Olisin halunnut tuohon projektorin säksätyksen ääneksi, mutta digipokkarimme ei sisällä mikrofonia, eikä liitäntää mokomalle, enkä jaksanut alkaa jälkiäänityksiä tekemään.
Eipähän tuossa lie mitään epätavallista, mutta kokeilinpa tällaista konseptia.
Kengän valinta oli mielenkiintoinen proseduuri. Kun tarvittavat mitat oli otettu, niin tarvitsi vain päättää, minkälaiset kengät ja minkälaisilla nahoilla ja pohjilla haluaa. Mitään rajoitteita ei ole, ja valikoimaa oli rutosti.
Minun on ollut kovin pitkään vaikea löytää istuvia kenkiä, niiden joukosta, joita pidän visuaalisesti miellyttävinä. En ole muutamaan vuoteen kokenut mustaa peruskenkää oikein mielekkäänä vaihtoehtona. (Semmoisia mulla on ollut koko elämäni aikana ehkä kahdet.) Oli jotenkin juhlavaa, kun on liuta vähän liiankin tyylikkäitä kenkiä joista voi vapaasti valita.
Eihän tämä homma tietty ihan putkeen mennyt. Reilun neljän viikon odottelun jälkeen sain kengät ja sattuipa kohdalleni maanantaikappaleet, joissa oli yllättäviäkin onnettomuuksia sattunut samaan pariin. Kenkien yleisvaikutelma ja laadukkuus antavat kuitenkin ymmärtää, että kyse on todellakin vain onnettomasta sattumuksesta ja huonoista tuotantoyksilöistä. Tämän aika todistaa tai sitten ei.
Nyt siis olen saanut viimein ehyet kenkäyksilöt lepolesteineen, toivottavasti olisi vielä kelejä, että viitsisi tosissaan noita käytellä.
Jalkaan nu todellakin sopivat aivan järisyttävän hyvin. Ikinä en ole noin hyvin istuvia kenkiä jalassani pitänyt, vaikka kenkien hinta ei ikinä olekaan ollut minulla valintaperuste.
Toivottavasti näistä on vielä vuosiksi iloa, ja mikäli vain vakuuttavat vielä perusteellisen sisäänajon jälkeenkin, tulen jatkamaan asiakkuuttani kyseisen yrityksen kanssa. Suosittelen, reklamointikin toimii hyvin :)