Joskus ajattelin, että mä en halua kirjoittaa yhtään juttua ruoasta ja resepteistä, mutta se nyt on jo muutenkin mennyttä ainakin tuon pitsareseptin myötä, niin tulkoon nyt lisää hyviä ruokavinkkejä teille, jotka ette osaa kuitenkaan tehdä mitään oikein.

Itse olen viimeinkin vuosien etsiskelyn jälkeen löytänyt täydellisen vehnäleipäreseptin. Kyse on Julia Childin “Mastering the Art of French Cooking, Volume Two” -kirjasta löytyvästä reseptistä. Tekijänoikeuksien takia en voine laittaa koko reseptiä tähän, mutta pääpointteja ja vinkkejä voin laittaa.

• Käytä vähän hiivaa. Hiivaa oikeasti tarvitaan korkeintaan vain kolmannes siitä, mitä normaaleissa resepteissä neuvotaan.
• Vaivaa kunnolla. 10 min on yleensä riittävästi, taitava vaivaaja pääsee vähemmälläkin.
• Kohota pitkään ja hartaasti. Oikea kohotuslämpötila on 20-24°C ja taikina kohotetaan kolmesti. Kahdesti taikinamöykkynä ja sitten tietenkin leivottuna. Ensimmäinen kohotus n. kolminkertaiseksi, toinen reilu kaksinkertaiseksi ja kolmas liki kolminkertaiseksi. Homma vie tunteja, vähintään 7 tuntia (3+2+1½+½ tuntia paistamiseen). Mutta älä katso kelloa vaan taikinaa.

Vähäisen hiivan ja pitkän kohotuksen tarkoitus on saada hiivasta oikeat aromit irti, eikä niitä vääriä. Jokainen oluenpanoon tutustunut tietää, että hiivasta irtoaa erilaisia aromeja erilaisissa prosesseissa ja lämpötiloissa. Liian nopeasti toimiessaan, hiiva tuottaa aika pahoja makuja. Tämän tietää myös jokainen turbohiivalla kiljunsa tehnyt.

• Leipoessa venytä tulevaa leivän pintaa, älä tee epämääräisiä möykkyjä vaan käännä taikinaa leivän alle niin että pinta venyy.
• Paistaessa sumuta sumutinpullolla vettä leivän pintaa paiston alussa muutaman kerran muutaman minuutin välein.
• Anna leivän jäähtyä ennen leikkuuta. (oikeasti!)
• Jos tuntuu vaikealta, hanki se kirja. (Amazon.co.uk:sta saa molemmat osat posteineen alle 30€, ei paha.) Niissä on kyllä muutakin käyttökelpoista kunnollisen ruoan ystäville.

Leipä paranee kevyesti myös käyttämällä vähän kovempisitkoista vehnäjauhoa kuin tämä kotoinen pullavehnämme. Sellaisen saatavuus on vain vähän kehnoa, paitti sitten durumvehnän, joka on jo liian kovasitkoista. Lidlin luomuvehnäjauhot ovat just passeleita tai sitten voi sekoittaa pullavehnää ja durumvehnää. neljännes-kolmannes durumvehnää on riitosti.
N. 10-15% jauhoista voi korvata jollain muulla kuin vehnällä rakenteen liiemmin höttööntymättä.

Toinen juttu on tortillat. Nitä ei oikeasti kannata ostaa kaupasta. Itse tekemällä saa hitonpaljon maukkaampia lättyjä.
itse olen viimeisimpänä tehnyt seuraavasti:

• n. 5 dl vehnäjauhoja (oikeasti olen aika laiska mittaamaan ja lisäilen sitten lopuksi lisää jauhoja tai vettä tarpeen mukaan)
• 3 rkl öljyä
• 2 tl leivinjauhetta (Tämä saattaa olla vähän semmoinen tex-mex-juttu, en tiä.)
• 1 tl suolaa
• 2dl vettä

Jauhot, leivinjauhe ja öljy sekaisin. Lisätään vesi, vaivataan ja annetaan levätä väh. 10min. Taikina jaetaan 12-16 osaan, muotoillaan palloiksi ja annetaan jälleen levätä. Kaulitaan ohuiksi letuiksi. Paistetaan kuumalla valurautapannulla molemmin puolin sopivan ruskeiksi. Käärästään liinan sisään odottamaan syöntiä. Ovat hemmetin paljon parempia kuin ne kaupan muovikääreestä löytyvät lötväkkeet.
Oikeasti tuossa kait pitäisi käyttää laardia, mutta sitä en ole vielä kokeillut. Tuota reseptiä voisi varmasti vielä parantaa paljon, mutta kun nuokin ovat jo aika hyviä, en ole jaksanut.

Tästä nyt on jo varmaan pari kuukautta, kun sain nämä valmiiksi, mutta teinpä käsihöyliä kaksi kappaletta.

Vaahteraa, terät 1% hiiliterästä, messinkiä, pähkinäpuuta. Lopputulemaan olen aika tyytyväinen, mutta vastedes tulen kyllä jättämään terän takomiset muille. Ei minusta seppää tule tekemälläkään.

Toisessa on petikulma 45° toisessa 55°, muuten liki identtiset.

Olen tässä muutaman kuukauden ajan lueskellut päivittäin Calvin & Hobbes sarjakuvaa Sarjis.info-sarjakuvaportaalin kautta. Jostain rapsutettuja vanhoja strippejä, tottakai, eihän uusia olekaan, mutta edelleen niin mainioita.

Huomasinpa vain tässä vastikään, että oma suhtautuminen Calviniin on muuttunut. Nyt kun itsellä on lapsi, joka osaa käyttää mielikuvitustaan ja näkee mitä kummallisimpia asioita siinä, missä itselle ei ole mitään, ei Calvin tunnukaan niin sekopäiseltä ja villiltä kuin ennen. Poika on vain hieman tavanomaista rauhattomampi ja mielikuvitusrikkaampi, mutta ei kovin paljoa. Sen sijaan Calvinin vanhemmat tuntuvat suht jäykiltä ja tympeiltä, ja valitettavasti heihin samaistuminen tuntuu niin helpolta.

Ei tämä huomio ole vienyt terää sarjakuvalta, sen oivalluksilta eikä hauskuudelta, ehei. Parhaita strippisarjakuvia on se edelleen.

Muita tuolta löytyviä sarjakuvia, joita voin varauksetta suositella on: Garfield minus Garfield, Wulffmorgenthaler, Questionable Content (ameriikan hömppää, mutta jokseenkin viihdyttävää ja koukuttavaa) sekä Dilbert ja varauksella suosittelen Cyanide & Happiness -sarjakuvaa.

Tämä blogi on jotenkin rassannut minua viimeaikoina.
Keveys ja ilo ovat loistaneet poissaolollaan, tilalla on ollut lähinnä nillitystä ja kuluttamista.

Jotenkin on nyt tullut sellainen olo, että tekisi mieli ottaa henkilökohtaisempi ote. Pitäisi vuodattaa itseään. Suoltaa sanoiksi ilot ja kipupisteet. Ei niin henkilökohtaisista aiheista mukana pidettäkööt ruoka ja valokuvaus / muut “taidemuodot” sekä tietty tuo puupuoli yms käsin tekeminen. Politiikan yms. jauhaminen loppukoot.

Aloitan uuden ajan julkistamalla, että olen kaikenkaikkiaan kokolailla onnellinen heppu.

Kun ette te vätykset ja muut hömelöt osaa kuitenkaan pitsaakaan tehdä kunnolla, niin neuvonpa.

Ensiksi tehdään tietty taikina.
Tästä tulee taikinaa kahteen 30-35 cm alkaisijaltaan olevaan pitsaan ja lisäksi semmoiseen ihan pikkuiseen, jonka sai pienimmäiseni. (Päätin, että pohjaan tuleva suolanripaus ei ole liian pahasta kymmenkuiselle; kuinka paljon lepsumpi sitä onkaan kuin esikoisen kanssa)

2 dl vettä
n. 400 g Durumvehnää
3 g hiivaa tai 1 g kuivahiivaa
ripaus suolaa

Liuotetaan hiivannokare kädenlämpöiseen veteen (myös kuivahiiva). Kuivahiivan kanssa lisätään heti 10% jauhoista.
Lisätään hiljalleen jauhoja jatkuvasti vaivaten (koneella tai käsin). Lisätään suola kun taikina on jonkinasteista velliä. (Hiiva ei pidä liiasta suolasta ja toimii paremmin kun suola lisätään jauhojen kanssa. taikinasta tulee kuitenkin parempi suolan kanssa.) Jauhojen lisäämisessä ei kannata hötkyillä, tämän vaiheen pitäisi kestää 5-10 min.
Taikinaa vaivataan 20 min.
Lopptuloksena pitäisi olla napakka taikina, joka ei ole tahmea.
Laita taikina kohoamaan jauhoitetulle pöydälle (ei kulhoon vaan pöydälle) ja peitä kostealla liinalla tai harsolla.
Kohotetaan kaksi tuntia.

Kohotettu taikina vaivataan kevyesti ja siitä muotoillaan 180-250 g painoisia “sämpylöitä”. 250 g taikinakimpaleesta saa muotoiltua aika tarkkaan 50 cm leveän uunin pellille sopivan pitsan, n. 35cm.

Annetaan kohota 4 – 6 tuntia. Kohotuksen voi tehdä joko kostealla liinalla peitettynä tai sitten vaikka muovirasioissa (kansi löysähkösti kiini, ettei ala “itkemään”). Taikinapallo pitäisi saada käyttöön ilman suurempia vaivaamisia ja mutjaamisia.

Taikinasta muovaillaan käsin jauhojen avulla pyörittämällä pyöreä lätty, joka on keskeltä hyvin ohut ja reunoilta noin sentin paksu (onnistuu aika helposti).

Täyte ei saa olla kovin muhkea, koska se tulee pohjasta läpi. (mutta jos antaudut kokeilemaan, niin ei sen kovin paksu tartte ollakaan.) Täytteenä nyt voi käyttää melkein mitä vain, mutta ei kannata tehdä kamalaa sekametelisoppaa vaan paria hyvin laadukasta täytettä. Minusta Margherita on yksi parhaista pitsoista (tomaattikastike, mozzarella, tuore basilikanlehti.)

Itse teen aina tomaattikastikkeen keittämällä, mutta tämäkään ei ole oikeasti välttämättömyys. Mutta jos kastiketta ei keitä, kannattanee suosia tuoreita tomaatteja kaltattuna, murskattuna ja hieman valutettuna.

Tänään tomaattikastikkeeseen tuli:

n. ½ prk tomaattimurskaa
pienehkö sipuli
1 valkosipulinkynsi
ripaus mustapippuria
ripaus meiramia

Keitin parisenkymmentä minuuttia ja soseutin sauvasekoittimella tasaiseksi.

Ei sitten mitään bulkkijuustoraastetta vaan kunnollista mozzarellaa. (Juustokaan ei muuten ole mikään välttämättömyys, jos ei tykkää)

Uuni täysille ja lämmitys grillivastuksella.
Paistetaan aika korkealla n. 5 min. kunnes reuna ruskistuu kauniisti ja juusto (jos on) sulaa nätisti. Tuoreet yrtit kannattaa laittaa vasta paistamisen jälkeen, tai jos jaksaa kikkailla viimeiseksi minuutiksi uuniin.

Tässä jälkimmäisessä täytteenä tomaattikastike, aurajuusto, mozzarella, basilika. Siipale otettu jäähtymään esikoiselle.

Muutamia huomioita:
• Koska pitsauuni autenttisesti on pohjalta kuuma, jonkinlaisen pitsakiven tms. käyttö saattaa olla suotavaa. jostain syystä paistaminen uunin alatasossa ei toimi. (Todennäköisesti koska oikean pitsauunin kiviarina jäähtyy pitsan alta, sähköuuni ei -> sähköuunissa pitsa palaa) Itse en ole löytänyt sellaista paistoalustaa joka täyttäisi kaikki vaatimukseni, niin olen ollut toistaiseksi ilman.
• Uunin lämpötila pitäisi olla optimaalisesti kait n. 450°C, ja puilla lämmitettävä, mutta tähän ei valitettavasti kotiolosuhteissa kovinkaan usein päästä. Kuumempi uuni tekisi reunaan isompia ilmakuplia ja mahdollistaisi yrttien laiton heti paistovaiheessa.
• Jauhoina parhaat olisivat kovat “tavalliset” vehnäjauhot, mutta kun suomesta ei saa kuin pehmeää vehnää, paras vaihtoehto on durumvehnä.
• Kannattaa oikeasti tehdä pyöreitä pitsoja. Ovat kauniimpia ja pohjasta on helppo tehdä reunoja kohden paksuuntuva.

Tapasin eilen citymarketissa ihanan ihmisen.
Hän möi minulle luomupekonia.
Aivan ihanaa, taivaallista, jumalten ruokaa.
Jotain aivan muuta kuin tönkkösuolattu ameriikan pekoni. Tämä ei kadonnut olemattomiin rasvan ja suolaliuoksen jäädessä pannulle lillumaan. Sopivan suolainen, sopivan rasvainen ja ennenkaikkea hyvin maukas valmiste.

Kiitos sinä ihana ihminen, nimesi jäi nyt valitettavasti huomioimatta. Ja kiitos Pajuniemi
Rasvatipla paidallani muistuttakoot ikuisesti tästä ihanasta aamuisesta hetkestä. (Tai ainakin seuraavaan paidanvaihtoon asti, eli jonnekin myöhäiselle iltapäivälle.)

Miksi tämän tuppukylän kaupoissa ei oo luomulihaa?

Meillä on tuon lihaa syömättömän perheenjäsenen kanssa semmoinen sopimus, että kotiin ostetaan vain luomuisia lihavalmisteita. Taisi rouva tietää tätä sovittaessa, ettei niitä piruja tässä kaupunnissa ole.

Lähinnä kaipaisin luomuleikkeleitä tai muuten valmista lihaa. En viitsisi satunnaisessa lihanhimossani alkaa tekemään karjalanpaistia, johon kyllä tarpeet löytyvät täkäläisen Sokoksen lihaosastolta. Kypsää lihaa luomuna löytyy vain ja ainoastaan meetwurstia ja satunnaisesti lenkkimakkaraa. Kerran oli Citymarketissa jotain kassleria semmoisena könttinä, ja sepä olikin maukasta. Mutta eipä tunnu olevan enää.

Kauppiaat selittää, ettei oo menekkiä. No ei varmaan oo kun ne lihat piilotellaan huonoimmille myyntipaikoille ja niitä viitsitään pitää hyllyssä ehkä viikko tai kaksi.

No, onneksi Pajuniemi harkitsee luomupekonin tuomista markkinoille keväällä. Sen kun tekevät, niin alkaa lähikauppiasta kohtaan semmoinen painostus, että niillä ei oo muuta vaihtoehtoa kuin hankkia sitä valikoimaan.

Liitetäänpä vielä kuva.
Tästä ei saa pekonia, mutta väittävät että kyytön liha on erittäin maukasta. Joku “alkuperäismaataloutta” tutkinut vitti jopa että maukkainta mahdollista. Enoo maistanut, mutta uskotaan ny ku professori sanoo.

Joulu meni anoppilassa pohjois-savossa, ja tulipa elokuvattua joulukuusenhakureissu ja mokoman koristelu. Harmittavasti filmi loppui juuri kun piti kynttilät sytyttää. Tuon kameran filmilaskuri ei näköjään pelaa ihan kunnolla loppuun asti.

Digitointi on yhtä pehmeä kuin ennenkin, kun ei tuo pokkarimme näköjään parempaan pysty, vaikka kuinka yritin. Noh, ei haitanne ketään.

Tuolta youtube-kanavatain löytyy vielä yksi kaitafilmi, jota en tähän laita, kun se oli lähinnä vaimon projekti. Se on viimeinen vanhalla Canonillamme kuvattu elokuva. Filmi oli kamerassa kun se tipahti. Loppu on kuvattu “hyväkuntoisena” myydyllä kameralla, jossa oli valotusmittari aivan risa. Tästä syystä loppu on mustaa huttua.

Mikä hitto tämän maan kauppoja vaivaa. Eikö sitä nyt saatana osata käsitellä kasviksia, hedelmiä sun muita oikein?
Ongelma on osittain siinä, että kun sitä tahtoisi ostaa luomua ja reilua, mutta kun niitä ei saa irtotavarana vaan valmiiksi pakattuina.

Sipuleista järjestään osa on palellutettu.
Avokadot myydään vähintään pareittain ja yleisimmin toinen on jo ylikypsä ja toinen on aivan raaka.
Hedelmäpusseissa on aina joku pilaantunut yksilö.
porkkanat on pusseissa pieninä pätkinä.

eikä tämä koske pelkästään luomu- / reiluosastoa

Parsakaalit on aivan ruskeita.
Munakoiso saattaa näyttää ja tuntua ihan hyvältä, mutta kylmetetty nekin perkeleet on.
Sienet on rasian päällä ihan hyviä, mutta pohjimmaiset on muhjuuntuneita, homehtuneita ja multaisia.
Paprikat on joko ihan hemmetin kuivuneita tai sitten mätiä.

Suurin osa näistä vioista olisi korjattavissa oikeilla säilytys- ja kuljetuslämpötiloilla, mutta ei suomalaisen kaupan tartte siitä murehtia, kun tilanne on sama kaikissa kaupoissa ja todellista kilpailua ei ole. Kun kukaan ei tarjoa laatua, niin muittenkaan ei tartte vaivaantua.

Vitun perkele!
Mitenkä sitä nyt tekee ratatouillea kun ei oo munakoisoa? HÄH!

Sitäpä voikin lakata uskomasta yhtään mihinkään kuvalliseen materiaaliin. Kaikki voi olla tietokoneella luotua…

Tuo pätkä on kokonaisuudessaan tietokoneanimaatiota, lukuunottamatta valokuvaajaheppua, kyyhkysiä, kasvavaa kukkaa, lentokonetta ja taivastaustoja.
Aika hämmentävää…

Kannattaa katsoa koko ruudulta HD-versiona.