Kaksi TV-sarjaa ovat minulle olleet ylitse muiden.

Jälkimmäisin näistä on verrattain uusi: OZ, siis suomeksi tunnettu nimellä Kylmä rinki (josta tulee lähinnä mieleen vessanpönttö ilman sitä tuntumaa pehmentävää muovirengasta.)
Tästä sarjasta on tullut katsottua kaikki jaksot, ja useimmat vähintään kahdesti.
noh, tämä nyt ei ole niin kovin nostalgista, onpahan vain suosikkini.

Mutta se nostalginen olo tulee aika tarkalleen 22 vuotta sitten aloittaneesta sarjasta Star Trek: Uusi sukupolvi (suomennos sen verta tarkka, ettei alkuperäisen nimen käytölle lie perusteita). Tämä (ainoa näkemäni Star Trek -sarja, josta olen oikeastaan pitänyt) scifi-hömppä on pysynyt muistikuvissani etenkin scifi-, mutta myös muiden sarjojen, kuninkaana.

Aikoinaan Uusi sukupolvi, tuttavallisemmin TNG (akronyymi sanoista the next generation), ylitti reippaasti siihen mennessä mahtavimmat TV-sarjat Ihmemiehen ja Ritari ässän. Olin siis tuolloin kymmenen vanha.

Muutamia jaksoja lukuunottamatta en ole nähnyt tätä sarjaa sitten lapsuuteni. Kuitenkin nuo muutamat jaksot silloin tällöin nähneenä, olin kohtullisen varma, että tämä sarja on säilyttänyt suuren osan viehtyksestään, vaikka muut silloiset suosikkini (etunenässä aiemmin mainitsemani) tuntuivatkin nyttemin lähinnä noloilta ja aikaansa eläneiltä.

Päätinpä sitten tilata tämän TNG:n dvd-bokseja, jotka sattumalta sattuivat olemaan(ja ovat edelleenkin) Brittein Amazonissa huomattavassa tarjouksessa (palannevatkohan ikinä “normaalihintaan”?). Pienen tutkimuksen perusteella päättelin, että saanen liki omani pois myydessäni boksit suomessa edeleen, mikäli hankintani osoittautuu virheeksi.

Nyttemmin olen katsonut ensimmäisen tuotantokauden kokonaan ja osan toisesta tuotantokaudesta (yht. seitsemän), ja olen aivan innoissani. Sarja on edelleen mielestäni täysin käypä, ja alkaisin sitä todennäköisesti seuraamaan, josko se tulisi televisiosta nyt uutuutena. Teemat ovat edelleen relevantteja eikä kerronta ole käynyt häiritsevän hitaaksi, kuten on tapahtunut monelle muulle vähänkään vanhemmalle sarjalle. Ja vaikka minusta on vuosien saatossa karissut suurin scifi-innostus (nykyisellään scifi-teemat lähinnä häiritsevät), en pidä sarjan scifi-elementtejä vähääkään häiritsevinä. Päinvastoin, tuntuu kuin tässä sarjassa ne perustelevat paikkaansa enemmän kuin oikeastaan missään muualla.

Toki osa tästä hehkutuksesta perustuu lapsuusajan ällistymiseen ja ihailuun, mutta kyse ei voi olla pelkstään siitä, sillä poikkeuksetta kaikki muut tuon ajan suosikit ovat enemmän tai vähemmän ärsyttäviä ja kammottavia tekeleitä, joita jaksaa katsoa ehkä yhden jakson nostalgiahengessä. TNG:tä olen nyt kuitenkin katsellut reilut kuukauden päivät noin yhden jakson päivävauhtia. Enkä ole kyllästynyt.
Ja nämä alkupään jaksot eivät edes ole niitä parhaita…