Kehitin filmin eilen aamulla. Värillistä. Kuvia äitini 60v. oopperalahjareissulta ja Peitsamon keikalta.
Päätin käyttää hieman vanhentunutta kehitettä, koska sen ei juurikaan pitäisi vaikuttaa käyttämässäni kehitystekniikassa. Ja olihan kehite kuitenkin laimentamatonta, eli ei niin herkkää ajan vaikutuksille, kuin valmiiksi käyttöliuokseksi laimennettu. Kiinnite oli jo valmiiksi tehty.
Pieleen meni. Filmillä ei ollut mitään. Vitutti sanoinkuvaamattoman rankasti.
Heitin kaikki nämä vanhentuneet litkut pois, siis jätepönttöön, ettei tulisi kiusausta kokeilla uudelleen.
Kiroilin mielessäni tovin.
Tajusin sitten, että olinkin tehnyt kiinnitettä kehitteen sijaan. Olin siis kiinnittänyt filmin kahteen otteeseen, enkä kehittänyt lainkaan.
Vitutus laimeni ja katosi oikeastaan kokonaan. Lähinnä huvitti.
En ymmärtänyt silloin, enkä ymmärrä vieläkään, miksi yhdenlainen moka harmittaa vähemmän kuin toisenlainen, vaikka lopputulema on täysin sama.
Ne kuvat peitsamosta olisivat varmaan olleet mahtavia…
