Väinölä

Kuka, Mikä ja Miksi?

Olen Lahtelainen artesaani-puuseppä ja valokuvauksen harrastaja. Olen jo useamaan vuoden kokenut tarvetta julkaista valokuviani internetissä, ja minlla onkin ollut kaikenmoisia nettisivuvirityksiä jo useamman vuoden. Nämä sivut ovat kuitenkin ensimmäiset oikeasti kunnolliset sivut, jotka ovat viimeistellyt minua mielyttävään muotoon. Samaan syssyyn on mukava laittaa esille koulussa, ja toivottavasti vielä näin koulun jälkeenkin, tekemiäni puutuotteita.

Toukokuussa 2007 avioiduimme Hannan kanssa, ja otin hänen sukunimensä. Näin 28 vuotinen elo Turusena päättyi, ja minusta tuli Forss.

Heinäkuun 22. päivä vuonna 2007, minusta tuli pienen tytön, Lyyli Marjatan, onnellinen isukki. Näin ollen koulun ohella toistaiseksi valtaosa ajastani kuluu kotona, poissa valokuvien parista, mutta katsellaan, josko jokupäivä saisin vaikka vauvakuvia laiteltua.

Valokuvat

Intohimoa jo vuodesta 1997

Sivuston ensisijainen tarkoitus on tuoda julki valokuviani. Olen harrastanut valokuvausta hieman yli kymmenen vuotta, ja olen koko tuon ajan ollut innokas kokeilemaan uutta. Tämä ehkä näkyykin kuvissani. Varhaisimmat kuvat ovat yksinkertaisia mustavalkoveoksia. Jossain välissä mukaan astuvat värivedokset. Lähes kaikki solarigrafit osuvat ajallisesti vuoden sisään. Viimeisimpänä villityksenä on neulanreikäkuvaus. Päätin laittaa Väinölään myös puolisoni Hannan kuvia, vähintäänkin siltäosin kun koen niiden olevan läheisesti kytköksissä omaan tuotantooni. Etenkin solarigrafia ja neulanreikäprojekteja olen tehnyt niin tiukassa yhteistyössä Hannan kanssa, että olisi väärin tuoda julki vain nimellisesti omat tuotokseni. Äärimmäisenä esimerkkinä toimikoot 2006 kesän interrail-lomamme kuvat. Matkalla mukana meillä oli vain neulanreikäkameroita ja vaikkakin meillä kummallakin oli omat kameramme ja intressimme, teimme suuren osan kuvauksen vaatimasta aivotyöstä yhdessä.

Kuvaan vain analogisin menetelmin. En ole missään vaiheessa kokenut valokuvan digitaalisuutta helpottavana, vaan pidemminkin kahlitsevana tekijänä. Koen analogisen kuvanvalmistusprosessin rentouttavana ja miellyttävänä, kun taasen kuvanmuokkaus tieokoneella on stressaavaa ja ahdistavaa. Liekö psykologista, mutta minusta analogisin menetelmin tuotettu valokuva näyttää ja tuntuu luonnollisemmalta, enkä tästäkään syystä tahdo "siirtyä digiin". Likipitäen kaikki kuvat ovat itseni tai Hannan vedostamia, poikkeuksen tästä muodostavat solarigrafit, joita ei voi perinteisin meenetelmin vedostaakaan sekä pitkänhuiskeat neulanreikäpanoraamat, sillä nykyisellään käytössämme ei ole suurennuskojetta, jolla voisi käsitellä 30cm pitkiä negatiiveja.

Puutyöt

Artesaani-puusepän mietteitä

Ainakin ala-asteelta lähtien olen tykännyt tehdä puutöitä. Teknisen työn tunnit kuuluivatkin lemppareihini. Nimenomaan puun kanssa tekeminen oli mukavaa, metallityöt yläasteella eivät niinkään innostaneet. Viimein talvella 2006 (tai syksyllä/talvella 2005, en muista) annoin periksi ajatuksille, että pitäisi tehdä jotain älyllistä ja päätin hakea Käsi- ja Taideteollisuusoppilaitokseen Petäjävedelle. Hakukoe meni kuin vettä vain, ja voi kuinka olenkaan nauttinut luoda puusta kaikenmoista mukavaa.

Petäjäveden koulu päättyi; valmistuin erinomaisin arvosanoin.
Vaan mitäpä seuraavaksi?
Hain Lahden muotoiluinstituuttiin opiskelemaan kalustemuotoilua, vaan enpä päässyt. Tuntuu, että hyvä niin.
Siitä huolimatta asutaan taas Lahdessa.